70-luvun talon remontti – käytännön opas ostajalle ja remontoijalle

Johdanto: mitä 70-luvun talon remontissa pitää huomioida?

70-luvun talon remontti kannattaa aloittaa tutkimuksista, ei pintamateriaaleista. Tämän aikakauden omakotitaloissa ja rivitaloissa voi olla rakenteita, joiden kunto ei näy päällepäin. Siksi ennen ostoa, purkutöitä tai laajaa peruskorjausta on tärkeää selvittää talon todellinen kunto.

Tyypillisiä tarkistettavia asioita ovat perustukset, alapohja, vesikatto, putkistot, sähköt, ilmanvaihto, märkätilat sekä mahdolliset haitta-aineet. Kaikki 1970-luvun talot eivät ole ongelmallisia, mutta monissa kohteissa remontin kustannukset ja laajuus ratkeavat vasta kuntotutkimusten perusteella.

Tämä opas auttaa hahmottamaan, mitä 70-luvun talossa kannattaa tarkistaa, missä järjestyksessä remonttia kannattaa suunnitella ja milloin mukaan tarvitaan ammattilaisia.

Lyhyt vastaus

70-luvun talon remontti alkaa yleensä kuntotarkastuksella, tarvittavilla lisätutkimuksilla, riskirakenteiden selvittämisellä ja haitta-ainekartoituksella ennen purkutöitä. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää valesokkeliin, alapohjaan, salaojiin, vesikattoon, putkiin, sähköihin, ilmanvaihtoon ja märkätiloihin.

Remontin järkevä järjestys on yleensä tämä:

• tutkimukset ja suunnittelu
• mahdolliset haitta-aine- ja asbestiselvitykset
• perustukset, alapohja, salaojat ja kosteusasiat
• vesikatto ja yläpohja
• putket, sähköt ja ilmanvaihto
• märkätilat
• pintaremontti, keittiö ja sisustus

Pintojen uusiminen kannattaa jättää loppuun, koska rakenteelliset ongelmat, kosteusvauriot tai talotekniikan uusiminen voivat muuttaa remontin laajuutta merkittävästi.

Miksi juuri 1970-luvun talot vaativat tarkkaa selvittämistä?

1970-luvulla Suomessa rakennettiin paljon omakotitaloja ja rivitaloja. Rakentaminen oli usein nopeaa, ja taloja tehtiin tyyppipiirustuksilla tai talopaketteina. Siksi saman aikakauden taloissa toistuvat usein samankaltaiset ratkaisut.

Ajan rakentamisessa näkyivät muun muassa matalat sokkelit, tasakatot tai loivat kattomuodot, maanvaraiset lattiat, painovoimainen ilmanvaihto, valesokkelit ja aikakaudelle tyypilliset alapohjarakenteet. Osa ratkaisuista toimii edelleen hyvin, jos talo on pidetty kunnossa. Osa taas voi muodostua riskiksi, jos kosteus, puutteellinen tuuletus tai vanhentunut talotekniikka on jäänyt selvittämättä.

Siksi 70-luvun taloa ei kannata arvioida pelkän ulkonäön tai sisäpintojen perusteella. Hyväkuntoinenkin kohde voi vaatia merkittäviä korjauksia, jos alkuperäiset rakenteet ja järjestelmät ovat tulleet käyttöikänsä loppupuolelle.

Miltä tyypillinen 70-luvun talo näyttää?

Moni tämän aikakauden talo tunnistuu punatiilijulkisivusta, tummista puuosista, matalasta sokkelista ja selkeästä, matalasta muodosta. Sisällä voi olla esimerkiksi tummia paneeleita, tiiliseiniä, mosaiikkiparkettia, kokolattiamattoja, graafisia tapetteja, takkahuone ja erillinen saunaosasto.

Tyypillinen omakotitalo on usein yksikerroksinen ja noin 120–150 neliön kokoinen. Rivitaloissa taas toistuvat samanlaiset pohjaratkaisut, matalat kattomuodot ja aikakaudelle tyypilliset märkätilaratkaisut.

Ulkonäkö ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Remontoitavan talon kannalta ratkaisevampaa on se, mitä näkyvien pintojen alla on: millainen alapohja on, miten kosteus on hallittu, onko salaojat uusittu, missä kunnossa katto on ja onko putki- ja sähköjärjestelmiä päivitetty.

70-luvun talon yleisimmät riskirakenteet

Kaikki 1970-luvun talot eivät sisällä samoja ongelmia, mutta tietyt rakenteet kannattaa selvittää erityisen huolellisesti.

Yleisiä riskikohtia ovat esimerkiksi:

• valesokkeli
• kaksoisbetonilaatta tai muu kosteudelle herkkä alapohjarakenne
• puutteellisesti toimivat salaojat
• matala sokkeli ja maanpinnan kallistukset taloa kohti
• tasakatto tai loiva katto, jossa tuuletus ja vedenpoisto ovat puutteellisia
• vanhat märkätilat ilman nykyvaatimusten mukaista vedeneristystä
• alkuperäiset putkistot ja sähköjärjestelmät
• puutteellinen ilmanvaihto
• vanhat materiaalit, joissa voi olla haitta-aineita

Valesokkeli on monissa 1960–1980-lukujen pientaloissa tunnettu riskirakenne. Se ei automaattisesti tarkoita, että talo olisi huono, mutta sen kunto ja korjaustarve kannattaa selvittää asiantuntijan avulla.

Tarkastuslista ennen ostoa tai remonttia

Ennen kuin ostat 70-luvun talon tai aloitat ison remontin, selvitä ainakin nämä asiat:

• rakennusvuosi, alkuperäiset piirustukset ja tehdyt korjaukset
• onko talossa valesokkeli tai muu riskirakenne
• sokkelin korkeus ja maanpinnan kallistukset
• salaojien ikä, sijainti ja toimivuus
• vesikaton ikä, kunto, läpiviennit ja tuuletus
• yläpohjan eristys ja mahdolliset kosteusjäljet
• käyttövesiputkien ja viemäreiden ikä
• sähköjärjestelmän kunto ja mahdolliset päivitykset
• märkätilojen vedeneristys, lattiakaivot ja kosteusmittaustarve
• ilmanvaihdon tyyppi ja toimivuus
• ikkunoiden ja ovien kunto
• mahdollinen asbesti ja muut haitta-aineet ennen purkutöitä
• tarve rakenneavauksille tai laajemmille kuntotutkimuksille

Tavallinen kuntotarkastus ei aina riitä, jos epäillään piileviä vaurioita. Tarvittaessa kannattaa tehdä rakenneavauksia, kosteus- ja mikrobiselvityksiä sekä tarkempia tutkimuksia esimerkiksi alapohjasta, sokkelista tai märkätiloista.

Perustus ja alapohja: usein remontin kriittisin osa

Perustus- ja alapohjarakenteet ovat monessa 70-luvun talossa remontin tärkeimpiä selvityskohteita, ja alapohjavauriot ovat näissä taloissa yleisiä. Vauriot voivat liittyä esimerkiksi maaperästä nousevaan kosteuteen, puutteelliseen kapillaarikatkoon, vanhoihin salaojiin tai rakenteisiin jääneeseen kosteuteen.

Valesokkelissa lattian taso voi olla lähellä maanpintaa, jolloin puurakenteita jää kosteusteknisesti riskialttiiseen kohtaan. Rakenteen kuntoa ei yleensä voi varmistaa pelkällä silmämääräisellä tarkastuksella, vaan usein tarvitaan rakenneavaus.

Kaksoislaatta eli kaksoisbetonilaatta alapohjarakenteena voi puolestaan olla ongelmallinen, jos eristeisiin tai rakenteiden väliin on päässyt kosteutta. Korjaustapa riippuu siitä, millainen rakenne talossa on ja kuinka laajalle mahdollinen vaurio on edennyt.

Korjaus voi tarkoittaa esimerkiksi rakenteiden avaamista, vaurioituneiden materiaalien poistamista, kapillaarikatkon parantamista, salaojien uusimista, kosteussuojauksen korjaamista tai alapohjan uudelleen rakentamista. Tarkka ratkaisu kannattaa suunnitella rakennesuunnittelijan ja kokeneen urakoitsijan kanssa.

Valesokkelin ja alapohjan korjaus: miten etenet?

Jos talossa epäillään valesokkelia tai alapohjan vaurioita, eteneminen kannattaa tehdä hallitusti.

Järkevä etenemistapa on yleensä tämä:

• selvitä rakenne piirustuksista ja paikan päällä
• teetä kuntotutkimus ja tarvittaessa rakenneavaukset
• pyydä rakennesuunnittelijan arvio
• selvitä, tarvitaanko rakennuslupa tai toimenpidelupa
• tee korjaussuunnitelma ennen purkua
• varmista haitta-aineet ennen materiaalien poistamista
• kilpailuta urakoitsijat suunnitelman pohjalta

Valesokkelin tai alapohjan korjaus voi kohteesta riippuen nousta merkittäväksi kustannukseksi. Hintaan vaikuttavat muun muassa talon koko, rakenteen tyyppi, vaurion laajuus, tutkimustulokset, alueellinen hintataso ja se, tehdäänkö samalla muita korjauksia.

Siksi pelkkä neliöhinta tai yleinen arvio ei riitä päätöksenteon pohjaksi. Ennen ostoa tai urakan aloittamista kannattaa varmistaa, että korjaustarve on arvioitu mahdollisimman realistisesti.

Vesikatto, yläpohja ja ilmanvaihto

1970-luvun taloissa vesikaton kunto kannattaa selvittää varhain. Monissa kohteissa katto on voitu uusia jo aiemmin, mutta jos katto on alkuperäinen tai korjauksista ei ole dokumentteja, tarkastus on tärkeä.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää:

• katon ikään ja pintamateriaaliin
• läpivienteihin, piippuihin ja kattoluukkuihin
• sadevesien ohjaukseen
• yläpohjan tuuletukseen
• mahdollisiin vuotojälkiin
• eristeiden kuntoon

Tasakatot ja loivat katot voivat olla toimivia, mutta ne vaativat huolellista vedenpoistoa ja tuuletusta. Jos kattomuotoa muutetaan, tarvitaan yleensä suunnittelua ja mahdollisesti lupa paikalliselta rakennusvalvonnalta.

Ilmanvaihto on toinen tärkeä kokonaisuus. Vanhoissa taloissa painovoimainen ilmanvaihto voi toimia puutteellisesti, etenkin jos taloa on tiivistetty myöhemmissä remonteissa. Jos ikkunat, ovet ja eristykset uusitaan, ilmanvaihto pitää arvioida samalla, jotta sisäilma ja rakenteiden kosteustekninen toiminta eivät heikkene.

Putket, sähköt ja märkätilat

Putki- ja sähköjärjestelmät ovat monessa 70-luvun talossa jo siinä iässä, että niiden kunto kannattaa selvittää perusteellisesti. Alkuperäiset käyttövesiputket, viemärit, sähkökeskukset ja johdotukset voivat vaatia uusimista tai vähintään tarkempaa arviointia.

Putkien kohdalla kannattaa selvittää:

• onko käyttövesiputkia uusittu
• missä kunnossa viemärit ovat
• onko tehty viemärikuvausta
• näkyykö merkkejä vuodoista
• kulkevatko putket riskialttiissa rakenteissa

Sähköjen kohdalla ammattilaisen arvio on tärkeä, jos järjestelmä on alkuperäinen tai sitä on muutettu vuosien varrella ilman selkeää dokumentaatiota. Sähkökeskuksen, maadoitusten, vikavirtasuojien ja johdotusten kunto vaikuttavat sekä turvallisuuteen että remontin laajuuteen.

Märkätilat ovat usein yksi suurimmista remonttikohteista. 1970-luvulla kylpyhuoneiden vedeneristysratkaisut eivät vastanneet nykyistä tasoa, ja vanhoissa märkätiloissa voi olla kosteusriskejä. Ennen kylpyhuoneremonttia kannattaa selvittää rakenteiden kunto, lattiakaivot, vedeneristys ja mahdolliset haitta-aineet.

Asbesti ja muut haitta-aineet ennen purkutöitä

Vanhoissa rakennuksissa asbesti ja muut haitta-aineet pitää huomioida ennen purkutöitä. 70-luvun talossa haitta-aineita voi esiintyä esimerkiksi tasoitteissa, liimoissa, laasteissa, lattiamateriaaleissa, putkieristeissä, levyissä tai kattomateriaaleissa.

Ennen purkua haitta-aineet tulee selvittää nykyisten vaatimusten mukaisesti. Jos asbestia löytyy, purkutyöt tulee teettää asbestipurkuun pätevöityneellä ja luvanvaraisella toimijalla. Omatoiminen purkaminen voi aiheuttaa terveysriskin ja johtaa siihen, että remontti joudutaan keskeyttämään tai tekemään uudelleen hallitusti.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että vanhoja laattoja, tasoitteita, muovimattoja tai putkieristeitä ei kannata lähteä purkamaan ennen kuin materiaalien turvallisuus on selvitetty.

Energiatehokkuus ja talotekniikan päivittäminen

70-luvun talosta voi saada energiatehokkaamman, mutta parannukset kannattaa suunnitella kokonaisuutena. Pelkkä lisäeristäminen tai ikkunoiden vaihtaminen ei aina riitä, jos ilmanvaihto, kosteustekniikka tai lämmitysjärjestelmä jäävät huomioimatta.

Tyypillisiä energiatehokkuutta parantavia toimia ovat:

• yläpohjan lisäeristys
• ikkunoiden ja ulko-ovien uusiminen
• lämmitysjärjestelmän päivittäminen
• ilmanvaihdon parantaminen
• tiivistysten korjaaminen
• lämmön talteenoton arviointi

Jos vanha öljylämmitys vaihdetaan esimerkiksi maalämpöön tai ilma-vesilämpöpumppuun, kokonaisuus kannattaa suunnitella yhdessä muiden remonttien kanssa. Samalla voidaan arvioida vesikiertoisten pattereiden, putkien ja ilmanvaihdon kunto.

Ulkoseinien lisäeristys vaatii erityistä huolellisuutta, koska rakenteen kosteustekninen toiminta voi muuttua. Tällaiset ratkaisut kannattaa suunnitella asiantuntijan kanssa.

Pintaremontti ja 70-luvun hengen säilyttäminen

Kun rakenteet, talotekniikka ja kosteusasiat on selvitetty, pintaremontti on usein palkitsevin vaihe. 70-luvun talossa on paljon elementtejä, joita voi säilyttää tai päivittää nykyaikaisella tavalla.

Esimerkiksi mosaiikkiparketti voi olla kunnostettavissa hiomalla ja lakkaamalla. Vanhoja paneeliseiniä voi maalata. Tiilipintoja voi hyödyntää sisustuksessa, jos ne sopivat kokonaisuuteen. Tummia ja raskaita pintoja voi keventää vaaleammilla sävyillä, mutta kaikkea aikakauden ilmettä ei tarvitse hävittää.

Muovimatot, vanhat laatat ja tasoitteet kannattaa kuitenkin arvioida ennen purkua haitta-aineiden vuoksi. Pintaremontin kanssa ei siis kannata kiirehtiä, jos rakenteista ei vielä ole varmuutta.

Hyvä nyrkkisääntö on: ensin talon kunto, sitten tekniikka ja vasta lopuksi sisustus.

Kustannukset ja vaiheistus

70-luvun talon remontin hinta riippuu voimakkaasti kohteesta. Pieni pintaremontti ja laaja peruskorjaus ovat täysin eri asioita. Lopulliseen kustannukseen vaikuttavat esimerkiksi talon koko, vaurioiden laajuus, tutkimustulokset, materiaalivalinnat, sijainti, suunnittelutarve ja se, kuinka paljon talotekniikkaa uusitaan.

Laajassa remontissa kustannuksia voi syntyä esimerkiksi:

• kuntotutkimuksista ja rakenneavauksista
• suunnittelusta ja luvista
• haitta-ainekartoituksista
• salaojista ja perustusten kosteussuojauksesta
• alapohjan tai valesokkelin korjauksista
• vesikatosta
• putkista ja sähkötöistä
• ilmanvaihdosta
• märkätiloista
• keittiöstä ja pinnoista

Budjettiin kannattaa jättää varaa yllätyksille. Vanhoissa taloissa kaikkia kustannuksia ei voida tietää ennen kuin rakenteita avataan. Siksi liian tiukka budjetti on yksi yleisimmistä virheistä.

Järkevä vaiheistus on yleensä tämä:

• kuntotarkastus ja lisätutkimukset
• suunnittelu ja kustannusarvio
• lupa-asiat tarvittaessa
• haitta-aineiden selvittäminen
• perustukset, salaojat ja kosteuskorjaukset
• katto ja yläpohja
• putket, sähköt ja ilmanvaihto
• märkätilat
• pinnat, keittiö ja viimeistely

Yleisimmät virheet 70-luvun talon remontissa

Moni remontti kallistuu tai epäonnistuu siksi, että työt aloitetaan väärässä järjestyksessä. Yleisimpiä virheitä ovat:

• pintaremontin aloittaminen ennen rakenteiden tutkimista
• kosteusvaurion peittäminen ilman syyn korjaamista
• valesokkelin tai alapohjan riskien sivuuttaminen
• lisäeristäminen ilman kosteusteknistä suunnittelua
• ilmanvaihdon heikentäminen liian tiiviillä remontilla
• vanhojen märkätilojen uusiminen ilman riittäviä selvityksiä
• purkutöiden aloittaminen ennen haitta-ainekartoitusta
• liian optimistinen budjetti
• puutteellinen dokumentointi tehdyistä korjauksista

Hyvin suunniteltu remontti ei tarkoita, että kaikki pitää uusia kerralla. Se tarkoittaa, että oikeat asiat tehdään oikeassa järjestyksessä ja päätökset perustuvat tutkimuksiin, eivät arvailuun.

Marpalin näkökulma 70-luvun kohteiden saneeraukseen

Marpal rakennuttaa ja saneeraa asuntoja, omakotitaloja ja rivitalokohteita. 70-luvun taloissa tärkeintä on katsoa kohdetta kokonaisuutena: mitä rakenteille on tehty, missä kunnossa talotekniikka on, miten kosteusasiat on ratkaistu ja mitä korjauksia kannattaa tehdä ennen myyntiä tai käyttöönottoa.

Jos kohteesta on saatavilla dokumentaatiota, kuten kuntotutkimuksia, haitta-ainekartoituksia, LVI- ja sähkösuunnitelmia sekä valokuvia näkyvistä ja piiloon jäävistä rakenteista, ne lisäävät ostajan luottamusta. Saneeratussa vanhemmassa talossa dokumentointi on usein yhtä tärkeää kuin itse lopputulos.

Jos tarvitset apua laajempaan saneeraukseen, tutustu Marpalin asuntojen saneeraus- ja remontointipalveluihin.

Seuraavat askeleet 70-luvun talon remontissa

70-luvun talo voi olla hyvä ja pitkäikäinen koti, kun sen kunto selvitetään huolellisesti ja remontti tehdään oikeassa järjestyksessä. Tämän aikakauden rakennuksia ei kannata pelätä, mutta niitä ei myöskään kannata ostaa tai remontoida sokkona.

Aloita näistä:

• kokoa piirustukset ja aiemmat remonttidokumentit
• tilaa kuntotarkastus ja tarvittavat lisätutkimukset
• selvitä riskirakenteet, kosteusasiat ja haitta-aineet
• keskustele rakennesuunnittelijan, LVI-suunnittelijan tai muun asiantuntijan kanssa
• tee kirjallinen remonttisuunnitelma ja realistinen budjetti
• pyydä tarjoukset urakoitsijoilta suunnitelman pohjalta

Jos suunnittelet 70-luvun talon peruskorjausta, olet ostamassa vanhempaa kohdetta tai haluat arvioida laajemman saneerauksen järkevää etenemistä, Marpaliin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Autamme arvioimaan, mitä kohteessa kannattaa selvittää ja miten remontti voidaan suunnitella niin, että lopputulos kestää vuodesta toiseen.